Muuttoilmoitus.

Jos tämä osoite on sattumalta jäänyt kummittelemaan jonkun tilauksiin, aloitin tänään uuden blogin. Nimeen olen täysimääräisesti syytön.

Näkemiin – adjö.

Blogikirjoitus on liian pitkä. Siksi sen kirjoittaa niin harvoin. Ajatus tulee, mutta sitä ei tee mieli jalostaa muotoon.

Voin sanoa, että puolustusministeri Häkämies puhuu mitä sellaiset miehet puhuvat, joiden kellotaulua koristaa vaakunaleijona, mutta en minä jaksa pohtia Suomen turvallisuuspolitiikkaa mietityin sanakääntein. Jos eduskuntaryhmän suunnittelukokouksessa keskustellaan kiinnostavia, Tapsa tekee aiheesta merkinnän, en minä.

Toinen asia liittyy siihen blogiyhteisöön, joka alkoi muotoutua Blogilistan ympärille varmaankin vuonna 2003 ja johon minä liityin 2004. Syöksyin mukaan innolla, seurasin tiiviisti valtavaa blogimäärää ja kävin blogimiiteissä. Sain uusia, mainioita kavereita ja tunsin voimakasta yhteisyyden tunnetta suomenkielisen blogiskenen kanssa. Minulle blogit olivat ennen kaikkea verkon kautta toisilleen tuttujen ihmisten yhteisö.

(Tämä oli siis aikana ennen pyörän keksimistä ja aikana jolloin blogilistalla oli alle tuhat blogia, ei yhtätoistatuhatta kuten nyt.)

Elämäni oli tajuamattani aikamoisessa sotkussa ja blogiyhteisöllä oli siihen oloa parantava vaikutus. Mutta sitten asiat alkoivat purkautua, sotkeentua ja sitä kautta parantua ja minusta alkoi tuntua, että blogit veivät päivistäni liikaa. Tunsin oloni jengipetturiksi, mutta kuukausi kuukaudelta yhteisö jäi. Oli muitakin asioita kuin tietokoneen edessä istuminen ja tietokoneen edessä istuessa muutakin tekemistä kuin lukea blogeja.

Lopulta blogilistan käyttäminenkin jäi, koska on kätevämpiä tapoja seurata blogeja. Tilaan edelleen yli viittäkymmentä rss-syötettä, mutta ne ovat melkein kaikki jonkinlaisia asia- tai linkkiblogeja, ei ihmisblogeja. En juurikaan lue edes kavereitteni kirjoituksia. Ja kun en enää kirjoita blogia ollakseni osa yhteisöä, huomasin että minulla ei ole tässä muodossa enää kummemmin sanottavaa.

En minä aio tätä blogia lopettaa, mutta ei ehkä kannata odottaa että päivitystahti tästä kiihtyisi.

Timon pitäisi olla jo nukkumassa.

Kirjailija Tontin erityisestä toiveesta: blogimerkintä.

1. Sanat leviävät nopeasti. Sika-naudan, eli nötkötin, eli roskapostin - siis spamin - rinnalle syntyi viime viikonloppuna merten takana pidetyssä blogikonferenssissa uusi termi ”bacn” (kirjoitusvirhe kuuluu hintaan). Termi kuvaa sellaisia sähköposteja, jotka lähetetään vastaanottajalle tämän suostumuksella, mutta joita tämä ei juuri sillä hetkellä haluaisi nähdä; Facebook-ilmoituksia, Google-alerteja, listamuistutuksia ym.

Ovelaa muutaman päivän vanhassa ”Pkonissa” on sen leviämisen nopeus, joka on hurja. Bacn on tätä kirjoittaessani blogihakukone Technoratin 13:sta haetuin sana.

2. Aivan vastaavaa vauhtia ei sen sijaan ole voitu havaita kotoisan Kielitoimistomme suunnalta, joka antautui vasta reilun vuosikymmenen kestäneen änkyröinnin jälkeen keväällä lumien sulaessa tunnustamaan, että sanan ”internet” saa tosiaankin kirjoittaa pienellä.

Liikutuin tämän tietooni saaneena niin, että ajattelin muistaa kielitoimistoa oikein postikortilla.

3. Olen kadottanut lähdeviitteeni, mutta jotenkin näin: Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuissa kuoli vajaat kolme tuhatta ihmistä, jonka seurauksena Yhdysvallat aloitti maailmanlaajuisen sodan terrorismia vastaan. Maita on valloitettu ja ihmisiä listitty, niin tarkoituksella kuin siinä sivussa. Rahaa on kulutettu joltisenkin paljon. Kosmetiikka on lennettäessä pakattava riittävän pieniin, läpinäkyviin astioihin, eikä korkkiruuveilla tai kynsisaksilla ole asiaa lentokoneisiin. Yhdysvaltain viranomaiset vakoilevat avoimen lainvastaisesti omia kansalaisiaan. Kenelläkään ei oo kivaa.

Samaan aikaan, vuoden 2001 lopusta tähän päivään, Yhdysvalloissa on murhattu satatuhatta ihmistä.

Sotaa väkivaltarikosten määrän vähentämiseksi ei kuitenkaan ole aloitettu.

(Lähde saattoi olla Foreign Policyn blogi)

ps. Kaikki kaverit Naamakirjaan.

Ennen uistimia kutsuttiin kuviksi.

Vasemmistoliiton kanssa vappuisin marssiva työväenpuolue SDP syytti eilen valtiovarainministeriön budjettipaprujen pohjalta porvaripuolueita verotuksen kiristämisestä. Ruotsin ensimmäinen porvaripääministeri sitten internetin syntymän oli ensimmäinen pääministeri Ruotsin Pride-festivaaleilla ja kehotti maailman valtionpäämiehiä suvaitsevaisuuteen. Suomen sinivihreä hallitus siirtää sivareiden asumiskustannukset valtion maksettavaksi.

Jonkun pitäisi ehkä situationistien hengessä detournata - jos se nyt on oikea sana - vasemmisto takaisin vasemmistolaiseksi.

Liian monimutkaista. Lähden kalaan.

Kesämerkintä.

Pyydän anteeksi kaikilta kymmeniltätuhansilta ihmisiltä, jotka olivat kanssani viime viikonloppuna Ilosaarirockissa. Päätäni särki tänään, tiistaina, edelleen. Samassa hengessä kuin Viivissä ja Wagnerissa parisen viikkoa sitten, totean että Calexico saatiin kyllä Suomeen liian kauan vuoden 1998 oleellisen Black Light -albumin jälkeen. Sen suhteen ei edes morkkista humalatilasta. PMMP ja Lännen Jukka olivat sen sijaan itkettävän hyviä.

Näin sitä on valuttu valtavirtaan.

Ensimmäisen lomaviikon makasin sohvalla ja luin itseni pöhnäiseksi.

Toisen ja vähän kolmatta olin Peuran isän mökillä. Luin Anna Kareninan ja rakensimme laiturin. Olo on aina miehekäs ja miehisyys ongelmatonta kun saa äheltää sahan, kirveen ja vasaran kanssa. Kun saa huutaa ”kaatuu!”

Kuten jo joskus aiemmin, suosittelen lämpimästi tutustumaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon talvella 1969 kerättyyn jätkäperinteeseen. Jostakin kirjastosta varmaan löytyy Weilin + Göösin ”Jätkät sen kun porskuttaa” vuodelta 1970. Anteeksi, mutta omaani en lainaa.

Ensi kesänä pitänee nikkaroida huussi, koska nykyinen Riolaista slummihööskää muistuttava aaltopeltiviritelmä on peräti moraaliton ja aiheuttaa vallitsevista rakenteellisista seikoista johtuen liiallista lähituntumaa sen itsensä kanssa pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin.

Maahan kaivettu xl-kokoinen kurkkupurkki on myös syytä korvata tynnyrillä, jotta ruoka-aineet säilyvät paremmin. Ongittua ja virvelöityä ahventa ja haukea paistettiin, halstrattiin ja keitettiin. Ahven on aivan erinomainen ruokakala, mutta jos ruoanlaittoon on käytettävissä vain avotulta kannattaa aika isotkin kalat keittää, jottei kalaa mene nahkaan tarttumalla hukkaan. Ruodotkin on helpompi välttää.

Peuran mainio isä on enemmistöläiskommunisti ja paikallis- ym. historiasta kiinnostunut muistikone, jonka mielestä on hauskaa lauleskella lauluja siitä kuinka se ja se Peuran kaverin isä pitäisi hukuttaa jonnekin Uralin rannalle, kun se oli vähäri. Siis stallari, joskus kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Tämä kuvastanee sitä paljon puhuttua vasemmiston tämänhetkistä uudistumiskykyä.

Lomailussa erityisen hienoa on hidastaminen. On aikaa ajatuksille tulla eikä aina pakonomaista tarvetta tunkea ne takaisin syövereihin jollakin rokettirollin, kirjan tai netin tapaisella. Toisaalta haittapuolena on ahdistava ja itsetuntoa heikentävä alemmuudentunto muita ihmisiä kohtaan. Maailmassa kun on toki aivan helvetisti minua tyhmempiä ihmisiä, mutta kaveripiirissäni on vain minua fiksumpia ja sen verran minullakin on älliä, että en lue kovin paljoa tyhmempien kirjoittamaa. Lopputuloksena olen siis ympäristössäni aivan poikkeuksellisen tyhmä. Luota siinä sitten tulevaisuuteen.

Tämän viikon loppupuolella pitää taas palata sähköpostin ja tietokirjallisuuden äärelle. Eduskunta kun ei kesällä tee mitään, niin eivät avustajatkaan usein sen kummempia voi.

Hankkikaa hipit oikeita töitä.

Käytävänaapurini Elina teki Suvi-Annet, josta seuraa aivan ainutlaatuinen mahdollisuus olla minun työkaverini.

Kansanedustajan avustajan työ on yksi valtionhallinnon alhaisimmin palkatuista töistä, mutta maahanpoljettu prekariaatin edustaja on varmasti onnesta soikeana vajaan kahden tonnin liksasta ja ainakin vaalikauden mittaisesta työsuhteesta. Erinomaisen olennaista työn kannalta on taipumus seurata maailman menoa ja kyky kirjoittaa tekstiä jolla pahisten mielet saa kääntymään. Työpaikkailmoitus löytyy mm. täältä.

Kirsi on mainio, näin sivusta katsoen erityisesti sivistys- ja kulttuuri-asioihin profiloitunut tyyppi, jolla on tosin aamuisin tapana tervehtiä minua jokseenkin häkellyttävällä haatchi! -huudahduksella.

Quote.

Löysin vanhat, linssittömät rillit, joista ajattelin teettää aurinkolasit vahvuuksilla. Peura otti kuvan ja minä kuvamanipuloin linssit. Pahat?

Aina välillä uuttera lukija kohtaa sellaisia tekstintaivutuksen huippusaavutuksia, jotka eivät niin vain päästäkään lukutaitoista otteestaan.

Aloitetaan tämän päivän Ilta-Sanomista, joka uutisoi pääministeri Vanhasen, kansanedustaja Forsiuksen ja ilmeisen liikuttuneessa tilassa olleen kanssaihmisen kohtaamista ykkösuutisenaan, tyylilajina Jerry Cotton. Asialla on työryhmä Minna Laukka / Pekka Pantsu:

"Ilta-Sanomat kävi eilen riitapaikalla uudessa Lohjan terveyskeskuksessa. Odotushuone oli hiljainen ja siisti. Vain muutama asiakas odotti vuoroaan.

Mistään ei arvannut, että pari iltaa aiemmin tunnettu parlamentaarikko oli pääministerin myötävaikutuksella ojentanut äänestäjää wc-rullalla.

Kohutut vessapaperit oli nyt nostettu takaisin paikalleen pikkupöydälle lelujen lähelle."

Jos Iltapäivälehdistön ote tuntuu lukijasta turhan sensaatiohakuiselta, voi aina turvautua Suomen Tietotoimiston erinomaisen asialliseen linjaan, näppäimistön äärellä tässä esimerkissä toimittaja Päivi Tolonen:

"KUVATEKSTI: Pasin mielestä rankahkossa muukalaislegioonassa kaikki sellaiset asiat olivat mukavia, jotka eivät tuntuneet epämukavilta."

Siinä missä lehdistöllä, myös puolueilla on eittämätön kyky jäsentää maailmankaikkeutta. Vasta viime vuonna Helsingin Kokoomus ilmoitti uljaasti:

"autoilun tarpeet otetaan huomioon kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa".

Myös sukupuoliroolit on kykypuolueessa määritetty, kuten jompikumpi iltapäivälehti puolueen Tallinnan risteilyn tiimoilta taannoin raportoi:

"Risteilyllä valitaan muun muassa "karaokekunkku ja karaokekinkku". Kinkku tarkoittaa kokoomuskielellä naista. Kunkku on mies."

Kun värikkäästä kielenkäytöstä puhutaan, on blogitekstin liiallisen pituuden uhallakin muisteltava Eduskunnan ex-puhemies Paavo Lipposta, jonka puhemiesaikojen saavutukset sanankäytön sirkuskentillä ovat keränneet laajalti mainetta ainakin politiikkaa läheltä seuraavien parissa. Tässä Lipponen Suomen Kuvalehden nro. 42 / 06 mielipidepalstalla:

"(...) professori Tuomo Martikainen laskettelee allekirjoittaneesta varsin vapaata herjaa, muun muassa: "suuttuu herkästi", "ei ole lojaali", ei siedä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä", "sivistynyt kielenkäyttö kadonnut".

[Ja näin kuvailtuaan aluksi itseensä kohdistetun kritiikin, Lipponen lähtee kumoamaan sitä:]

Professori Martikaiselta tiedemiehen ote on jo kauan sitten kadonnut jatkuvassa löysien kommenttien jaossa. Hänen kritiikiltä odottiaisi edes vähäistä perustetta selkeillä, tarkoin lainauksin varustetuilla lähdeviitteillä allekirjoittaneen puheista ja teoista. Martikaisen tapaisesta tiedeyhteisön maineen tuhrijasta ei ole minulle sivistyksen opettajaksi."

[Tarina ei kerro, lähettikö professori Martikainen Lipposen oman mielipidekirjoituksen vastineeksi Lipposelle.]

Seuraavalla kerralla Ilta-Sanomien Vesa Mäkisen legendaarinen tyylinäyte: "Poliisi tutkii: Kuka hylkäsi [pumpattavan] Barbaran?"